1. Yrittäjyys
  2. Paikallinen sopiminen
  3. Yhdeltä luukulta
  4. Vuosilomapankki
  5. Harmaa talous
  6. Liikenneväylät kuntoon
  7. Kestävä luontosuhde
  8. Luonto ja biotalous
  9. Maatalous

Kristillisdemokraatit pitävät talouden perustana yksityisiä yrityksiä ja avoimelle kilpailulle perustuvaa sosiaalista markkinataloutta, jossa heikoimmistakin huolehditaan. Suurin osa uusista työpaikoista syntyy pk-yrityksissä. Valtio luo verotuksella ja sääntelyllä
yritysten kasvua ja työllistämistä tukevat olosuhteet. Kristillisdemokraatit kannattavat valtion monopolia muun muassa rahapelien ja alkoholin vähittäismyynnissä, sillä siten voidaan kantaa vastuuta myös yhteiskunnalle aiheutuvista ongelmista.


1. Yrittäjyyteen on kannustettava, ja siksi on purettava esteitä yrittäjyydeltä ja työllistämiseltä. Yrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava, mikä lisää yrittäjyyden houkuttelevuutta ja madaltaa yrittäjäksi ryhtyvän riskejä erityisesti mahdollisten työttömyysjaksojen aikana.
2. Työlainsäädäntöä uudistettaessa on paikallisen sopimisen mahdollisuuksia lisättävä.


3. Kaikki yritysten tarvitsemat lupa- ja valvontapalvelut on saatava ”yhdeltä luukulta”. Lupaviranomaisen toimintatapaan ja johtamiseen on panostettava voimakkaasti.
• Yritysverojärjestelmän uudistamisen yhteydessä yritysten, mukaan lukien maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia, on helpotettava.
• Starttirahakautta pitää pidentää ja tarjota aloittaville yrittäjille tukea ja neuvoja maksuttomasti. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista pitää helpottaa sivukulujen määräaikaisella pienennyksellä.
• Työvoiman saatavuusharkintaa on asteittain purettava. Kausityöntekijöiden lupabyrokratiaa on kevennettävä. Yritystukia on siirrettävä suuryrityksiltä pienille ja keskisuurille kasvuvaiheessa
oleville yrityksille.


4. Tahdomme toteuttaa vuosilomapankin, jonka avulla kertynyt lomaoikeus seuraa työntekijää työpaikasta toiseen.
• Työelämän viimeisiin vuosiin pitää saada joustavuutta ja työajan kevennyksiä. Pidämme arvokkaana työhaluisten eläkeläisten osallistumista työelämään ja toimimista yrittäjänä.


5. Harmaata taloutta suitsitaan siirtymällä online-kassajärjestelmään, jossa tieto myynnistä menee suoraan verottajalle. Otetaan käyttöön taloudellisen työnantajan käsite, jolloin ulkomaalaista työntekijää on mahdollista verottaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen työskentelyvaltiossa.
Raja jakamistalouden ja elinkeinotoiminnan välille on määriteltävä nykyistä tarkemmin.

6. Liikenneväylät kuntoon


Liikenneinfrastruktuurilla on tärkeä rooli ihmisten liikkuvuuden ja teollisen toiminnan mahdollistajana. Suomessa on teiden, rautateiden ja vesiliikenneväylien osalta valtava korjausvelka, jota pitää vähentää suunnitelmallisesti yli vaalikausien parlamentaarisesti sovitun mallin mukaisesti.
• Kristillisdemokraatit suhtautuvat avoimesti uusiin rahoitusratkaisuihin suurten liikenneinvestointien yhteydessä. Niiden suunnittelussa pitää ottaa huomioon hankkeen alueelliset kokonaisvaikutukset muun muassa elinkeinoelämälle.
• Toimiva joukkoliikenne pitää turvata alueellisesti tasapuolisesti.
• Suomen raideliikennettä on kehitettävä osana Euroopan ydinverkkoa. Raideliikenne on tarpeellinen niin liikenneyhteyksien parantamisessa kuin myös päästötavoitteiden saavuttamisessa.
• Autoilun käyttövoima- ja polttoaineverotusta on uudistettava niin, että se ohjaa vähentämään päästöjä. Vähäpäästöisten autojen, kuten biokaasu-, hybridi-, polttokenno- ja sähköautojen, autoveroa, ajoneuvoveroa ja käyttövoimaveroa on alennettava tai poistettava kokonaan.
• Suomen meriklusteri on liikevaihdoltaan metsäteollisuuden kokoluokkaa ja kansantaloudellisesti merkittävä maamme viennin ja tuonnin kannalta. Valtion on omilla alushankinnoillaan ja innovaatiotukia, vientirahoitusta, tutkimusta ja koulutusta koskevilla päätöksillään edistettävä suomalaisen meriteollisuuden kilpailukykyä.
• Yleisradion pitää keskittyä julkisen palvelun tehtävän mukaisesti alueellisesti ja kielellisesti tasa-arvoiseen, riippumattomaan tiedonvälitykseen sekä kotimaisen kulttuurin vaalimiseen,
mihin kuuluu myös kristillinen ohjelmatuotanto.
• Suomen on oltava edelläkävijä liikenteen, viestinnän ja palveluiden digitalisaatiossa. Nopea ja kohtuuhintainen laajakaistayhteys on turvattava kaikille kansalaisille ja yrityksille. On ehkäistävä etenkin ikääntyvien digisyrjäytymistä.

7. Kestävä luontosuhde

Kestävän luontosuhteen keskeinen ekoteko on kuluttamisen vähentäminen.
Luonnon huomiointi kuluttamisessa on arvovalinta. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen ovat vakavia huolenaiheita. Tulevilla sukupolvilla on oltava oikeus elämään, tulevaisuuteen,
puhtaaseen ravintoon ja luonnon kauneuteen.
Luonnonvarojen liiallinen käyttö ja ilmastonmuutos ovat osasyy konflikteihin ja pakolaiskriiseihin. Globaalien ongelmien ratkaisuun tarvitaan kaikkien valtioiden ponnistuksia ja yhteistyötä. Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää muun muassa yhteisiä globaaleja normeja ja yhteistyötä, ympäristöteknologian siirtoa sekä rahoitusjärjestelyjä teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä.
Suomella on mahdollisuus olla edelläkävijä teknologisten ratkaisujen kehittämisessä. Roolimme puhtaan veden ja ruuan tuotannossa voi olla merkittävästi nykyistä suurempi. Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen vaativat kaikkien hallinnonalojen ja yhteiskunnan
eri toimijoiden yhteistyötä. Myös kansalaisilla ja kuluttajilla on oma roolinsa.
• Suomalaisen vähäpäästöisen energiateknologian mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti myös liiketoiminnan kehittämisessä. Uusiutuvista energialähteistä ja energiatehokkuudesta on tehtävä Suomen vientiteollisuuden kilpailuvaltteja. Ilmasto tarvitsee tekoja
• Keskeisintä ilmastonmuutoksen torjunnassa on olla edelläkävijöiden joukossa kohti fossiilivapaata taloutta. Energiaomavaraisuutta pitää lisätä parantamalla tuotannon, liikenteen ja asumisen energiatehokkuutta. Energian nettotuontia pitää vähentää 2-3 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2040 mennessä Suomen on oltava riippumaton fossiilisesta tuontienergiasta ja sähkön nettotuonnista. Kivihiilen käyttö Suomessa loppuu vuoteen 2030 mennessä, jolloin pyrimme pääsemään uusiutuvan energian 50 prosentin osuuteen loppukäytöstä.

• Tahdomme Suomen toimivan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi aktiivisesti EU:ssa, YK:ssa ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa. Kehitysyhteistyömäärärahoja on kohdistettava ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen tähtääviin toimiin, kuten energiateknologiaan ja kestävään ravinnontuotantoon liittyviin hankkeisiin.
• Kansallisten päästövähennystavoitteiden asettamisessa on pidettävä huolta, etteivät päätökset johda niin sanottuun hiilivuotoon eli tuotannon siirtymiseen saastuttavampiin maihin.
• Merkittävä osa bioenergian ja biopolttoaineen tuotannosta Suomessa perustuu metsäteollisuuden sivuvirtoihin ja hakkuutähteisiin. Biopolttoaineista esimerkiksi biokaasun liikennekäyttöä pitäisi jouduttaa edelleen. Hiilinielut lisääntyvät kestävässä metsätaloudessa, jossa hakkuumäärien lisäksi kiinnitetään huomiota puun koko elinkaareen, metsien ikärakenteeseen ja uudelleenistutuksiin.
• Kotimaisen turpeen käyttö on perusteltua siirtymäajalla niin kauan kuin fossiilisista polttoaineista lämmön- ja sähköntuotannossa ei ole päästy eroon. Tiukoin vesiensuojelutoimin tuotantosoiden valumat saadaan pienemmiksi kuin luonnonsoiden valumat.
• Suomen on panostettava aiempaa enemmän tutkimukseen, koulutukseen ja tuotekehitykseen. Teknologiset innovaatiot mahdollistavat hiilidioksidipäästöjen vähentämisen energiantuotannossa ja tehokkaamman talteenottotekniikan.
• Päästöjen vähentämiseksi ydinvoiman lisärakentamista ei kannata kokonaan poissulkea. Tutkimusta on suunnattava esimerkiksi uudenlaisten pienten ydinvoimaloiden käyttämiseen muun muassa kaukolämmön tuotannossa. Korostamme kansanedustajien vapautta äänestää omantuntonsa mukaan eduskunnan käsittelyyn tulevista periaateluvista ydinvoiman rakentamiseksi.
• Hiilen sitominen maaperään ja niin sanottu hiiliviljely tarjoavat maatalousmaille potentiaalin varastoida hiiltä maahan ja lisätä samalla peltoekosysteemin monimuotoisuutta, parantaa pellon kasvukuntoa ja estää ravinteiden karkaamista pelloilta vesistöihin. Nämä toimet hyödyntävät samanaikaisesti vesistöjä ja ilmastoa.
• Julkisessa rakentamisessa pitää painottaa hiilensidontaa ja puun käyttöä.
• On edistettävä maatilojen, omakotitalojen ja muiden kiinteistöjen hajautettua energiantuotantoa ja poistettava niiltä hallinnolliset esteet.
• Sähköjärjestelmän toimintavarmuutta ja polttonesteiden logistiikkaa pitää kaikissa oloissa kehittää ja varmistaa, etteivät yhteiskunnan kannalta kriittiset järjestelmät ole haavoittuvia. Sähkön siirtohinnoittelun sääntelyssä on varmistettava kuluttajien maksurasituksen kohtuullisuus

• On kehitettävä lajittelua ja kierrätystä. Jätteenpoltto on viimesijainen, kierron päättävä toimenpide. Suomessa kolmasosa yhdyskuntajätteestä kierrätetään ja kolmasosa poltetaan energiaksi. Lainsäädäntöä on kehittävä suuntaan, jossa uusiutuvat ja kierrätettävät raaka-aineet korvaavat
uusiutumattomat. Sääntelyn kautta pitää helpottaa yritysten kykyä käyttää raaka-ainevirrat ja prosesseissa syntyvät sivuvirrat raaka-aineena jatkojalostukseen.
• Kotitalouksien merkittävimmät energiakuormat aiheutuvat lämmityksestä, liikenteestä sekä kotitaloussähköstä. Uuden energiatehokkaan teknologian käyttöönottoon pitää kannustaa neuvonnalla sekä verotuksella.
• Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen varautumisessa on paljolti kyse arvoista ja elämän tavoitteista, joihin vaikutetaan ensisijaisesti kasvatuksen ja valistuksen kautta.


8. Luonto ja biotalous synnyttävät elinvoimaa koko maahan
Luonteva suhde luontoon ja jokamiehen oikeudet ovat tärkeä osa suomalaista elämäntapaa. Kristillisdemokraatit haluavat nähdä koko maan elinvoimaisena ja houkuttelevana asumisen ja yrittämisen kannalta. Riittävien peruspalvelujen säilyminen, liikenneyhteydet ja yrityspalvelut
vaikuttavat maaseudun elinvoimaisuuteen. Kotimaisen ruoantuotannon säilyminen on elintärkeää turvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta. Kuluttajat haluavat kotimaisia, lähellä tuotettuja elintarvikkeita ja niiden saatavuus on koko elintarvikeketjun asia, ei vain luonnonolosuhteiden kanssa painiskelevien viljelijöiden.

9. Maa- ja metsätalous

• Monet maatalousyrittäjät työskentelevät jaksamisensa äärirajoilla. Heistä on pidettävä huolta panostamalla edelleen tukipalveluihin ja lomitusjärjestelmään. Samalla on huolehdittava siitä, että kuluttajan ruoasta maksama hinta jakautuu tuotantoketjussa oikeudenmukaisesti
ruoan alkutuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken.
• Viljelijöiden satovahinkovakuutusten rakennetta ja maksuja on kevennettävä sillä, että myös elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa velvoitetaan osallistumaan esimerkiksi rahaston kautta vakuutusmaksujen maksamiseen.
• Suomen pitää vaikuttaa aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikan kehitykseen ja varmistaa, että Suomen pohjoiset erityisolot huomioidaan ja että ympäristötukijärjestelmä on ympäristöhyötyjen
kannalta tehokas eikä lisää byrokratiaa.
• Elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisen vientiä on kasvatettava.
• Emme kannata kiinteistöveron laajentamista koskemaan maa- ja metsätalousmaata, koska toteutuessaan se voisi uhata jokamiehen oikeuksia, heikentää luonnonsuojelua ja monimutkaistaa metsäverotusta entisestään.
• Suomalaisia kyläkauppoja on tuettava Ruotsin mallin mukaisella kyläkauppatuella. Tuen ehtona on kaupan syrjäisyys ja ympärivuotinen aukiolo sekä monipuolinen tarjonta.
• Petopolitiikan on huolehdittava luonnon monimuotoisuudesta ja kannanhoidosta. Suhtaudumme vakavasti haja-asutusalueiden asukkaiden huoleen omasta turvallisuudestaan.

• Luonnossa liikkumisella on merkittäviä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Yhteiskuntasuunnittelussa on huomioitava puistot ja lähiluontopaikat virkistysalueina. Lasten ja nuorten myönteinen luontosuhde ja kestävä elämäntapa rakentuvat tietoon ja omiin kokemuksiin luonnossa liikkumisesta. Yksityishenkilöiden osallistumista luonnonsuojeluun on tuettava muun muassa METSO-ohjelman rahoituksen jatkuvuudella.
• Ympäristölainsäädäntöä on kehitettävä. Luonnon monimuotoisuus on säilytettävä ja sen köyhtyminen pysäytettävä.
• Suojelun piiriin pitää ottaa riittävän suuria kokonaisuuksia, mikä varmistaa lajien siirtymisen paikasta toiseen myös muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
• Valtion on osoitettava rahoitusta kosteikkojen ja soiden ennallistamiseen luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja uhanalaistuneiden eliölajien kantojen vahvistamiseksi. Kosteikot ja suot ovat myös merkittäviä hiilinieluja. Samalla parannetaan tulvasuojelua, veden laatua ja riistamaita.
• Metsästyksen on oltava luonnonvarojen kestävän käytön mukaista. Runsaat ja elinvoimaiset eläinpopulaatiot ovat paitsi suojelun tavoite, myös metsästyksen edellytys. Elinympäristöjen hoitoon ja suojeluun on panostettava, jotta lajien uhanalaistuminen estetään ja jo uhanalaistuneet lajit palaavat elinvoimaisiksi.
• Metsäpolitiikan on parannettava metsien monimuotoisuutta, suojeltava lajistoa, varjeltava vesistöjä ja maapohjaa metsänhoidon kuormittavilta vaikutuksilta sekä estettävä luonnon köyhtyminen estämättä kuitenkaan kannattavaa metsätaloutta.
• Uudistetaan kaivoslaki ja varmistetaan taloudellisten hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen ja vastaavasti “saastuttaja maksaa” -periaatteen toteutuminen.
• Sisävesiin ja Itämereen valuvan ravinnekuormituksen ja haitallisten aineiden määrää on vähennettävä, vesistöjä kunnostettava ja kalakantoja palautettava.
• On turvattava tasapuolisesti kaikkien metsänomistajien neuvontapalvelut metsälön koosta riippumatta. Metsän eri käyttömahdollisuuksia on kehitettävä, jotta metsätalouden arvoketjuun syntyy työpaikkoja, uusia tuotteita ja tuotantoa.
• EU:n jäsenmailla on oltava jatkossakin oikeus kieltää GMO-tuotteiden käyttö ja määritellä tuotantomuotojen välille riittävät etäisyydet ja geenimuuntelusta vapaita vyöhykkeitä. Viljelykasvien, tuotantoeläinten ja metsäpuiden perinnöllinen monimuotoisuus on säilytettävä.