Viljele, varjele ja varaudu

Maatalouden alasajo pitää lopettaa ja panostaa huoltovarmuuteen sekä kehittää omavaraisuutta. Ilmastonmuutos haastaa maataloutta kehittymään ja etsimään uusia keinoja.

  1. Nykytilanne
  2. Monimutkaiset tuet
  3. Omavarainen kansa on vahvoilla!
  4. Ilmastonmuutos
  5. KD Maa- ja metsätalousohjelma

  1. Nykytilanne 

Ruoka on perustarpeemme ja odotamme, että se on ravitsevaa, terveellistä, puhdasta ja edullista sekä saatavilla ilman katkoja. Miten odotusten mukainen ruoka tuotetaan ja mitkä ovat maatalouden näkymät tämän päivän Suomessa? Keskusteluissa viljelijöiden ja karjankasvattajien kanssa törmää suureen huoleen ja väsyneisiin ihmisiin. Vilkaisu esimerkiksi tähän linkkiin auttaa ymmärtämään, että hyvinvoinnin tuottajat eivät itse voi hyvin. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/09/tallainen-viljelijan-tilipussi

”Suomalaisten maanviljelijöiden tulot ovat pienentyneet viidessä vuodessa enemmän kuin missään muussa Euroopan unionin jäsenmaassa. Pudotusta vuodesta 2010 vuoteen 2015 oli yli 40 prosenttia.”

Tilanne oli tällainen jo kolme vuotta sitten ja sama tahti on jatkunut. Elämämme tärkein edellytys – ruoka – tuotetaan matalapalkalla ja toisinaan viljelijä ei saa työpanoksestaan ollenkaan palkkaa. Kuka jatkaa maanviljelijänä tulevaisuudessa, jos palkkaennuste on pitkillä työpäivillä ja 6-7 päivän viikoilla alle 2000€ /kk ja alamäki jatkuu?  Samalla toimitusketjun muut tekijät porskuttavat eteenpäin hyvinvoivina ja liiketoiminnan kate on kunnossa. Tarvitaan jokapäiväinen leipä sekä kuluttajalle että tuottajalle, ja edellytykset maatalouden jatkuvuudelle.

Kun kulut nousevat ja maataloustuotteiden hinnat laskevat, tuottaja ei voi juuri muuta kuin laajentaa velkarahalla. Moni viljelijä elää ison velkataakan alla sekä henkisen että fyysisen sietokyvyn rajoilla. ”Harvalla muulla alalla onnistumisen mahdollisuudet ovat näin huonoja. Maataloudessa on nykyään niin paljon niitä asioita johon viljelijä itse ei voi vaikuttaa,” tuumasi jututtamani maatilan emäntä. Tämä on väärin.  Maanviljelijän pitäisi pystyä keskittymään työhönsä ja kehittämään toimintaansa ilman ylimitoitettua ulkoapäin tulevaa byrokraattista valvontaa ja ohjausta. Suomessa oli vuonna 2017 noin 48 600 maatalous- ja puutarhayritystä, joita valvoo ja ohjeistaa noin 2000 virkamiestä erilaisissa portaissa.

2. Monimutkaiset tuet

EU määrittelee tukipolitiikkamme, mutta usein mietin, kuinka paljon helpompaa olisi maksaa tuottajalle hyvä hinta viljasta, maidosta, lihasta ym. raaka-aineista laadun mukaan? Tuet maksettaisiinkin tukkuportaaseen meijereille, teurastamoille ja viljan ostajille, joita Suomessa on maatalousyrittäjiin verrattuna murto-osa. Tukiprosessi toimisi tukkuportaan kanssa huomattavasti kevyemmällä virkamiesmäärällä ja neuvottelevia tahoja olisi moninkertaisesti vähemmän. Tukirumban loppuminen maatalousyrittäjiltä vapauttaisi heidät toimimaan tehokkaammin ja kehittymään siinä, missä he oikeasti ovat hyviä! Ymmärrän, että pieni osa erityistuista olisi tässäkin mallissa parempi maksaa maatalousyrittäjälle.

3. Omavarainen kansa on vahvoilla!

Uskon yhteiskuntaan, joka pitää huolta omavaraisuudestaan kaikilla sektoreilla ruoan tuotannosta puolustusvoimiin. Kriisin sattuessa mikään ei auta, jos ruoka loppuu. Maataloutta voi verrata puolustuskykyyn. Kriisin sietokykymme on juuri niin hyvä kuin on sen ketjun heikoin lenkki. Emme voi olettaa, että ruokahuoltovarmuutemme on hyvissä käsissä, jos tuotamme sen lähes talkoilla. Tähän on tehtävä selkeä korjausliike. Maatalouden alasajo voi olla trendi maailmalla, mutta sen ei tule olla sitä Suomessa.

Olisi virhe toimia kuten Ruotsi yleisen asevelvollisuuden suhteen. Kuviteltiin, ettei yleistä asevelvollisuutta tarvita enää koskaan. Korjausliikkeen tekeminen on nyt haastavaa.  Mieleen tulee Raamatun kertomus, jossa kerrotaan seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta (1. Moos. 40 ). On asioita, joiden perusolemus ei muutu. Emme voi tehdä maatalouspolitiikkaa, jossa suomalainen viljelijä on aina häviäjä. Kriisin sattuessa, suomalaisen huoltovarmuudesta huolen pitää vain suomalainen.

4. Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos lisää epävarmuutta koko maailmassa ja ennustettavuus on vähentynyt myös maataloudessa. Nyt on erittäin tärkeää panostaa kotimaiseen maatalouteen. Haluan puhua uuden maatalouden kokonaisstrategian puolesta, jossa huomioidaan maanviljelijä, kuluttaja, yhteiskunnan tarpeet kaikissa olosuhteissa sekä ilmastonmuutos. Strategian pitää tuottaa hyvinvointia tuottajille ja antaa maatalousyrittäjille toivon näköaloja. 

Ilmastonmuutos haastaa maataloutta kehittymään ja etsimään uusia keinoja. Alla olevalla osoitteella löytyy yksi erinomainen kehitystarina.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.255081

Petri Kulju

5. KD Maa- ja metsätalousohjelma

  1. Katteen tasapuolisuus
  2. Satovahingot
  3. Tuet
  4. Vienti
  5. Kiinteistövero
  6. Kyläkaupat
  7. Petopolitiikka
  8. Luonnossa liikkuminen
  9. Luonnonsuojelu
  10. Metsästys
  11. Metsäpolitiikka
  12. Kaivoslaki

1. Monet maatalousyrittäjät työskentelevät jaksamisensa äärirajoilla. Heistä on pidettävä huolta panostamalla edelleen tukipalveluihin ja lomitusjärjestelmään. Samalla on huolehdittava siitä, että kuluttajan ruoasta maksama hinta jakautuu tuotantoketjussa oikeudenmukaisesti
ruoan alkutuottajien, elintarviketeollisuuden ja kaupan kesken.

2. Viljelijöiden satovahinkovakuutusten rakennetta ja maksuja on kevennettävä sillä, että myös elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa velvoitetaan osallistumaan esimerkiksi rahaston kautta vakuutusmaksujen maksamiseen.

3. Suomen pitää vaikuttaa aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikan kehitykseen ja varmistaa, että Suomen pohjoiset erityisolot huomioidaan ja että ympäristötukijärjestelmä on ympäristöhyötyjen
kannalta tehokas eikä lisää byrokratiaa.

4.  Elintarvikkeiden ja elintarvikeosaamisen vientiä on kasvatettava.

5.  Emme kannata kiinteistöveron laajentamista koskemaan maa- ja metsätalousmaata, koska toteutuessaan se voisi uhata jokamiehen oikeuksia, heikentää luonnonsuojelua ja monimutkaistaa metsäverotusta entisestään.

6. Suomalaisia kyläkauppoja on tuettava Ruotsin mallin mukaisella kyläkauppatuella. Tuen ehtona on kaupan syrjäisyys ja ympärivuotinen aukiolo sekä monipuolinen tarjonta.

7. Petopolitiikan on huolehdittava luonnon monimuotoisuudesta ja kannanhoidosta. Suhtaudumme vakavasti haja-asutusalueiden asukkaiden huoleen omasta turvallisuudestaan.

8. Luonnossa liikkumisella on merkittäviä hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Yhteiskuntasuunnittelussa on huomioitava puistot ja lähiluontopaikat virkistysalueina. Lasten ja nuorten myönteinen luontosuhde ja kestävä elämäntapa rakentuvat tietoon ja omiin kokemuksiin luonnossa liikkumisesta. Yksityishenkilöiden osallistumista luonnonsuojeluun on tuettava muun muassa METSO-ohjelman rahoituksen jatkuvuudella.

9. Ympäristölainsäädäntöä on kehitettävä. Luonnon monimuotoisuus on säilytettävä ja sen köyhtyminen pysäytettävä.
• Suojelun piiriin pitää ottaa riittävän suuria kokonaisuuksia, mikä varmistaa lajien siirtymisen paikasta toiseen myös muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
• Valtion on osoitettava rahoitusta kosteikkojen ja soiden ennallistamiseen luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja uhanalaistuneiden eliölajien kantojen vahvistamiseksi. Kosteikot ja suot ovat myös merkittäviä hiilinieluja. Samalla parannetaan tulvasuojelua, veden laatua ja riistamaita. Sisävesiin ja Itämereen valuvan ravinnekuormituksen ja haitallisten aineiden määrää on vähennettävä, vesistöjä kunnostettava ja kalakantoja palautettava.

10. Metsästyksen on oltava luonnonvarojen kestävän käytön mukaista. Runsaat ja elinvoimaiset eläinpopulaatiot ovat paitsi suojelun tavoite, myös metsästyksen edellytys. Elinympäristöjen hoitoon ja suojeluun on panostettava, jotta lajien uhanalaistuminen estetään ja jo uhanalaistuneet lajit palaavat elinvoimaisiksi.

11. Metsäpolitiikan on parannettava metsien monimuotoisuutta, suojeltava lajistoa, varjeltava vesistöjä ja maapohjaa metsänhoidon kuormittavilta vaikutuksilta sekä estettävä luonnon köyhtyminen estämättä kuitenkaan kannattavaa metsätaloutta. On turvattava tasapuolisesti kaikkien metsänomistajien neuvontapalvelut metsälön koosta riippumatta. Metsän eri käyttömahdollisuuksia on kehitettävä, jotta metsätalouden arvoketjuun syntyy työpaikkoja, uusia tuotteita ja tuotantoa.

12. Uudistetaan kaivoslaki ja varmistetaan taloudellisten hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen ja vastaavasti “saastuttaja maksaa” -periaatteen toteutuminen.

• EU:n jäsenmailla on oltava jatkossakin oikeus kieltää GMO-tuotteiden käyttö ja määritellä tuotantomuotojen välille riittävät etäisyydet ja geenimuuntelusta vapaita vyöhykkeitä. Viljelykasvien, tuotantoeläinten ja metsäpuiden perinnöllinen monimuotoisuus on säilytettävä.